Jälkiviisautta ja tulevan odotusta

Noniin! Edellisen kirjoittelun jälkeen alkoikin tapahtumaan. Pari tuntia ehti kulua ja olo muuttui hirvittäväksi. Kroppa nosti lämpöjä ja sairastelu alkoi/jatkui... Hermot oli aika tiukilla ja olin aika kiukkuinen. Itselleni. Ja taudille. "Olisi pitänyt tämäkin tajuta!!"

Pari päivää täysin kanttuvei. Siirsin patjat olkkarrin töllön eteen lattialle ja siinähän makasin odotellen olon paranemista. Torstaina olo alkoi olemaan selvästi jo parempi ja heti mieleen alkoi tulla jo ajatuksia kävelylenkille tai salille lähdöstä, mutta nyt! Odotan ainakin maanantaihin asti olon paranemista ja sitten katson oikeasti peiliin, tunnustelen oloni tarkoin ja sitten teen johtopäätökset urheilu-urani jatkosta.
Tänään oli jo hyviä merkkejä ilmassa. Kauppakasseja kolmanteen kerrokseen kantaessani sykkeet taisivat pysyä jopa alle 150 eikä paita ollut hiestä märkänä. Eli suunta on selvästi ylöspäin.

Tulevaa... Kohta alkaa mielenkiintoiset ajat!! Asunto lähtee kohta myyntiin! Kaksi vuotta tulee ensikuussa täyteen, eli lappu luukulle ja uutta kämppää etsimään! Kämppä kaverille kaupattavaksi (itse en halua alkaa myyntihommaa tekemään...) ja kaikkein jännintähän on se uuden etsiminen. Tietysti hommaan kuuluu tylsiä juttujakin kuin pankeissa juokseminen ja selitysten kuunteleminen siitä, kun mun eläkkeillä ei kovinkaan pitkälle pötkitä laina- ja asuntomarkkinoilla. Ja sitten vittumaisin homma eli se muutto. Ja mahdollinen remppa. No murehditaan niitä myöhemmin.

Ja mielenkiintoinen käänne tapahtui pari viikkoa sitten kun vakuutusyhtiön sälli soitteli ja kyseli kuulumisia. Lätistiin suht pitkä tovi. Kerroin punttitouhuista ja kamppailuharrastuksesta, kuinka olen niitä jaksanut harrastaa ja kiputilanteista tietysti.
Mielenkiintoiseksi tuon puhelun teki vakuutushenkilön ehdotus jonkilaisesta työohjauksesta tai jostain sen suuntaisesta... Eli yhtiö pistää minut lääkärikeskukseen juttelemaan ammattilaisen kanssa mahdollisesta työhönpaluusta! Mielenkiintoista! Ilman muuta lähden mielelläni juttelemaan ammattilaisen kanssa, etenkin jos siellä saadaan oikeastii aikaiseksi rakentavaa keskustelua ja myöskin tekoja vakuutusyhtiön puolelta.
Pieni epäilyksen kipinä kuitenkin syttyi, kun aloin ajattelemaan asiaa enemmän... Koulutuskokeiluhan meni penkin alle niin miten voisin pystyä työssä käyntiin jos koulutuskokeilun pelkkä paikalla oleminen oli kivuliasta ja johti pillerikierteeseen, unettomuuteen ja aamuisin pillerihuuruissa liikenteessä olemiseen.

Pieni epäilys siis sisälläni velloo, mutta ei tästä mahdollisuudesta voi olla minulle haittaa. Päinvastoin! Joko löydän itseni jostain tekemässä jotain mihin pystyn tai sitten tulemme taas samaan lopputulokseen kuin koulutuskokeilun jälkeen, eli no can do. Meni hommat jommin kummin päin, olemme kaikki varmaasti viisaampia asian suhteen. Tämän kuun aikana kuulemma postiluukusta pitäisi tipahtaa maksusitoumus...

Elätellään nyt ensin toiveita pelkästään siitä maksusitoumuksesta! Ja niin ne fysikaalisten kustantamiset. Niistähän on valitus sisällä eikä mitään ole kuulunut neljään kuukauteen.

Eipä tässä ole kiire mihinkään. Reilun neljän vuoden odottelu vaan alkaa pikkuhiljaa tuntumaan aika raskaalta. Kyllä fyysistä kipua yritetään hoitaa, mutta henkistä kanttia saa hoitaa itse. Itse olen aika lehmän hermoinen, mutta niitä heikkoja hetkiä on tuntunut tulevan tiuhempaan ja tiuhempaan. Toivon vain, että hommat saadaan jonkinlaiseen pakettiin lähiaikoina tai sitten saan itse järkättyä elämäni muut osa-alueet siihen uskoon, että pystyn viettämään aikani muullakin tavalla kuin ajattelemalla liikaa näitä negatiivisia asioita. Nämä negatiivisetkin asiat on läpikäytävä läpikotaisin, kunhan niitä ei jää liikaa pyörittelemään.

Tämän blogin kirjoittelu on puhdistanut ilmaa paljon. Ajatukset joita olen kirjoittanut liittyen onnettomuuteen ovat olleen pääosin sävyltään synkkiä ja niiden läpikäyminen on ollut välillä henkisesti raskasta, mutta jälkeenpäin on tuntunut hyvältä lukea kirjoittamiani tekstejä ja todeta, että olen päästänyt ne tuntemukset itsestäni ulos niin rehellisesti kuin olen osannut kirjoittamalla. Kirjoitettu teksti tuntuu olevan rehellisempää ja suorempaa kuin puhe ja ehkä siksi sen lukeminen jälkeenpäin hieman säväyttää. Hyvällä tavalla! "Sainpahan tuonkin pois sydämeltäni!"

Välimallin oloa

Takana kolme päivää sängyssä ja vajaa viikko olo on ollu sellainen välimallin lentsuinen, ei terve, mutta ei kuitenkaan rehellisen sairaskaan. Vituttaa tällänen.

Lauantaina kävin silti kaverin kanssa salilla tekemässä hartiatreenin. Tekeminen tuntui ihan hyvältä, keuhkoissa vähä tuntui ja hapenotto ei ole ihan normikunnossa. Syke käy myös hieman korkeammalla kuin normaalisti.
Kun lauantain hartiatreeni ei jättänyt jälkeensä happoja/jumitusta, päätin lähteä tänään salille.

Vuorossa ojentajat hieman kevennettynä, eli tein normaalin 4 sarjan sijaan 3 settiä. Annetaan kropalle sen verran armoa.

Dippi, ranskalainen punnerrus + ojentajapunnerruksia ja loppuun kickback ylätaljassa.

Suht nopea treeni, mutta ei haittaa tässä elämänvaiheessa. Sauna teki hyvää ja limat lähti rööreistä liikkeelle! Nyt olo on hitusen väsynyt, räkä lentää ja ojentajat tuntuvat siltä, että niillä olisi tehty jotain. Tunnustelen oloani huomenna aamusta ja sitten teen päätöksiä treenin/levon suhteen.
Ennemmin teen vaikka kevyttä treeniä kuin odottelen himassa neljän seinän sisällä tämän omituisen flussan jämän katoamista. Ja voihan tämä tukkoinen olo johtua vain viime viikon makaamisesta ja röörien tukkoisuudesta. Tiedä häntä!

Pakkolepoa...

Noniin, tulihan sitä jo tehtyä treenihommia tosissaan jonkin aikaa ennen ensimmäistä stoppia!
Viime perjantaina kurkku tuli kipeäksi ja selkä kosahti jumiin. Jätin perjantain treenailut suosiolla väliin, koska olin lähdössä viikonlopuksi tappeluleirille. Siellä saisin urheilusuoritusta itselleni enemmän kuin riittävästi.

No, eipä siinä ehtinyt kuin lauantain reenailla kevyesti kun la-su-välisenä yönä lentsu iski päälle kunnolla. Lepäilin suurimman osan päivästä, mutta illan vyökokeeseen osallistuin buranan ja finrexinin voimalla. Olinhan jo vyökokeen maksanut ja halusin kokeeseen osallistua. Koe meni ihan hyvin. Huonolta tuntui vain hetkinä jolloin piti enemmän itseään heilutella, mutta muuten olo oli ihan ok, olosuhteet huomioon ottaen. Kokeen jälkeen kamat kasaan ja kotimatkalle. En tiedä vaikuttivatko syömäni lääkkeet edelleen vai oliko kyseessä vyökokeen nostattama adrenaliini-huuma, mutta kotimatkalla en oikein muuta oiretta flunssasta huomannut kuin että nenää piti pyyhkiä vähänväliä. Oli ilmassa kyllä pientä voittaja-oloakin! :)

Kotiin päästyäni olo oli hieman nuutunut, nappasin flunssatroppeja naamaan ja menin nukkumaan. Yöllä kun heräsin niin olo oli aivan karmea! Siitä se sitten alkoi, oikea sairastaminen.
Maanantai ja tiistai meni täysin peiton alla maatessa. Tänään olen jo pystynyt jopa oleskelemaan olohuoneen puolella istuma-asennossa... Eilinen meni katsellessa Star Wars:n viisi viimeistä elokuvaa. Todellinen action-päivä siis takana.
Nyt kun olo alkaa jo vähän parantua niin milei alkaa tekemään hieman erilaisen actionin ääreen!

No, eipä tässä ole sairasteltukaan pitkään aikaa. Tilastotappio siis. Mutta lauantaina viimeistään kavereiden kanssa salille vertailemaan tekemisiä! Siihen saakka parantelen itseni siihen kuntoon, että paluu salille tulee olemaan... Voitokas! :)