Vappu

Pitkä viikonloppu meneillään taas vaihteeksi, koska pääsiäinen oli hetki sitten arkivapaineen.

Duunissa on oltu nyt kolme viikkoa ja työ vaikuttaa oikein lupaavalta. Työ sisältää aika paljon liikkumista mutta mitään raskasta rehkimistä ei ole vastaan vielä tullut ja jos raskasta puuhaa eteen tulee niin silloin aina voi ottaa apuja käyttöön esim tavaroiden siirtoon trukin tai pumppukärryt käyttöön tai sitten vain pirauttaa kavereita apuun. Työ on ollut tähän mennessä aika vapaata, eli kunhan työt tulevat tehdyksi, kaikki on hyvin ja jos varsinaista työhommaa ei ole mulle annettu niin tiedossa on kyllä puuhaa mitä tehdä kiireettömästi ja kun työmaalla pitää silmänsä auki niin tekemistä kyllä varmasti aina löytää. Kunnossapitohommissa kun olen!

Jalat ovat olleet aika kovilla kun kävelyä tulee päivän aikana aika paljon ja selkä ilmoittelee välillä itsestään, mutta pikku lepotauoilla ja kiinnittämällä huomiota selän asentoihin homma on pysynyt hyvin kuosissa. Ja nyt jo kolmen viikon aikana olen huomannut että selkä vihoittelee vähemmän nyt kuin kolme viikkoa sitten. Salillakin olen jaksanut käydä töiden jälkeen! Tosin jalkajumpat olen jättänyt hieman kevyemmiksi...

Mukavaa on siis duunissa ollut ja työpaikan porukkahenki vaikuttaa loistavalta, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tilanteeseen.

Eli nyt on ajankäyttö kunnossa ja talouspuolikin saa piristysruiskeen! Mieli on paljon piristynyt parin kuukauden takaisesta kun olen saanut paljon uutta ajateltavaa eikä tarvitse märehtiä menneitä kun katseen saa suunnata tulevaisuuteen ja jatkaa elämää!

Rahanmenoa tässä tietysti alkaa tulemaan... Heti kun tulot kasvaa niin menotkin kasvavat. Uudempi auto nimittäin taitaa olla ostoslistalla... Tolla mun vanhalla ropposella kun ei oikein jaksa körötellä työmatkoja. Ja kun mittarissa alkaa olemaan kohta 300tkm niin ennemmin hankin ajopelin mikä ainakin herättää enemmän jonkinlaista luottamusta kuin vanha autoni. Vaikka vanhassakaan nyt ei mitään vikaa ole, mutta jos sitä nyt hankkisi itselleen jotain arjen luksusta... Tähän mennessä kun se arjen luksus on ollut maksimissaan ulkona syöminen tai tai leffassa käyminen. Pieniä iloja pitää elämässä olla ja nyt meinasin hieman brassailla ja hommata sen "uuden" auton... Ei mitään kallista, 7000€-9000€ välillä saa olla hintalapussa. Ei sillä rahalla mitään ihmeellistä saa mutta hyvän käyttöauton tuolla rahalla varmasti löytää!

Huomenna olisi vielä vapaapäivä ja ylihuomenna taas töihin.

Kaikki hyvin! Mä tykkään!

Nyt tapahtuu!!

Mennään sunnuntaipäivässä. Huomenna tapahtuu!

Tähän pisteeseen päädyin kun odottelin päätöksiä jutuista joista kirjoittelin edelliseen päivitykseeni.

Puhelin pirahti kesken koulupäivän... Lähdin luokasta käytävälle kiireellä ja en puhelimeen vastatessani kuullut kunnolla että kuka siellä oikein soitti... Ekat sanat joista sain ajatuksen kanssa selvää, olivat että olin ilmeisesti hakenut työpaikkaa firmasta josta nyt minulle soitettiin. Työnimike jolla tästä työstä puhuttiin ei juurikaan minua kiinnostanut ja ajattelinkin puhelun alussa, että "voi vittu, oonks mä tollastaki työpaikkaa hakenu???". Hetken aikaa kuitenkin keskusteltuamme homma alkoi tuntua jo luurin toisessakin päässä siltä, ettei homma mua oikein kiinnosta, mutta sanoin silti että saatan tulla paikan päälle haastatteluun... Olihan mulla kuitenkin koulupaikka hommattuna, eli ajattelin etten ihan mitä tahansa työtä ala nyt vastaan ottamaan ihan vaan siksi että pääsisin töihin...

No parin päivän päästä menin haastatteluun aika "rotsi auki"-meiningillä. Haatattelu kesti noin tunnin verran minkä aikana minulle valkeni homman todellinen luonne. Todella monipuolista ja oikeaa tekemistä. Eli ei vain paikoillaan istumista vaan työ sisältää liikkumista ja paljon käsillä tekemistä. Ja kaiken lisäksi oikeastaan kaikesta työstä mitä olen töikseni tähän mennessä tehnyt, on hyötynä kyseisessä työssä. Muuten olin haastattelun aikana aika pokerinaamana, mutta kun kuulin minkälaiset tilat käyttööni tulisi, oli pokerissa pitelemistä! Haastattelu ei omasta mielestäni mennyt mitenkään huikean hyvin, joten en odottanut oikeastaan mitään...
Vasta haastattelusta kotiin ajellessa päässä alkoi oikeasti kolisemaan ajatus että tuo työ voisi olla oikeasti se mun juttu. No ei auttanut muuta kuin taas odotella.

Vähän yli viikko siinä meni kun puhelin taas soi kesken koulupäivän ja mulle ilmoitettiin että työpaikka olis mun. Sovittiin työsoppareitten kirjoittamiset ym jutut. Puhelun jälkeen oma reaktio tilanteeseen yllätti. Olin ihan varma että tuulettelisin hulluna, mutta enemmänkin olo oli jotenkin hölmistynyt. Tuli tyhjä olo. "Nytkö se ihmettely loppuu". Viime kesäinen pätkätyön saaminen ei saanut samanlaista, lähellekkään samanlaista, reaktiota aikaiseksi. Siitä työstä kun tiesi että se tulee loppumaan puolen vuoden päästä. Tämä työ on kokopäiväinen ja toistaiseksi voimassaolevalla sopparilla. IHAN VITUN OIKEA TYÖPAIKKA!!!! 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä!

Eli menihän siinä muutama vuosi ja nyt löytyi työnantaja jolta löytyy luottamusta muhun vaikka olen kertonutkin että selän kanssa on ollut ongelmia. No onhan tietysti koeaika olemassa minkä aikana voi työsopimuksen osapuolet tehdä mitä omaksi parhaakseen näkevät, mutta tämä on nyt se hetki mikä tulee jäämään mun elämän yhdeksi kohokohdaksi!

Huomenna töihin! Voi perkele! Nyt vähä jännittää.... Ei se että menen töihin vaan ihan vaan se, että nyt pääsen taas siihen työrytmiin mikä normaaleilla ihmisillä on arkea. Eli nyt voin päästä siitä "väliinputoajan" ja kakkosluokan kansalaisen leimasta eroon. Ja toivottavasti lopullisesti!

Nyt vain toivon että tuo työ on oikeasti sitä mitä sen kuvittelen olevan ja sellaista minkä kuvan minulle on tuosta työstä annettu.

Aamuksi kello soimaan ja toivottavasti saan nukuttua ettei tarvitse silmät ristissä aloittaa.