Jaksaa, jaksaa!

Falunin MM-hiihdot menossa! Eli nyt on ollut päivisin "tekemistä" kun on saanut katsella urheilua. Eipä nuo suomalaiset ole kovin hienosti pärjänneet, lukuun ottamatta tämän päivän naisten viestin pronssia. Eivät ole jaksaneet pysyä aivan hiihtomaailman terävimmän kärjen mukana nuo Suomen edustajat... Toki en voi moittia urheilijan suoritusta jos pääsee arvokisoissa kahdenkympin sakkiin. Sekin on kuitenkin aikamoinen suoritus ja tuohon pääseminen on vaatinut järkyttävän määrän duunia. Otsikon tsemppi-huutoa ovat hiihtäjämmekin saaneet varmasti kuulla ladun varrelta!

Itsellänikin on menossa melkoinen "urheilusuoritus". Paska kuosi jatkuu edelleen ja tasaisen tappavaa tahtia kunto menee huonompaan suuntaan. Vasen jalka heikkenee ja muut välilevynpullistumaan liittyvät oireet ovat voimissaan edelleen.

Huomenna olisikin tapaaminen ortopedin kanssa. Siellä sitten keskustellaankin mahdollisesta leikkauksesta. Onhan tuo pullistuma oireillut jo vuodesta 2008. Magneettikuvat selästä otettiin -09 keväällä ja muistaakseni silloin lekuri sanoi, että selässä ei näy mitään mikä selkeästi aiheuttaa kipuja ja muita oireita... Nyt kun vilkaisin lausuntoja läpi niin onhan siellä näkynyt vaikka mitä. On näkynyt tämä nyt pahemmaksi äitynyt pullistuma ja muutenkin ollut hermot ahtaalla. Mikähän siinä on sitten lääkäreillä ollut kun ovat vain ilmoittaneet ettei oikein mitään ole selässä vialla sitä palasiksi mennyttä nikamaa lukuunottamatta? Outoa.

Leikkaisivat nyt perkele niin pääsisin näkemään että mihin kaikkeen saankaan helpotusta. Tiedä vaikka kävisi samalla tavalla kuin viime keväänä operoidun niskan kanssa... Välilevynpullistuma oli sielläkin ja sen leikkauksen jälkeen hävisivät kaikki tekniikkavirheet joiden kanssa olen punttiksella tapellut. Ja nuokin tekniikkavirheet ilmestyivät yllättäen tuon -08 tapahtuneen työtapaturman jälkeen!

Kaikkien työntöliikkeiden kanssa ja ylhäältä alas suuntautuvien vetojen kanssa oli suuria ongelmia kun oikea lapa ei pysynyt paikoillaan. Eli esimerkiksi penkkipunnerruksessa oikea olkapää ei pysynyt millään penkissä kiinni vaan työntö kääntyi vängellä olkapäälle. Ja ylätalja tuntui ihan mahdottomalta kun toinen lapa ei pysynyt paikoillaan. Meinasi nauru päästä ääneen kun ekoja kertoja kävin salilla operaation jälkeen ja tekniikkavirhe oli tiessään!

Vielä pitäisi siis jaksaa odotella huomiseen ja sitten täytyy odotella siihen mahdolliseen leikkaukseen, kuin pitkään sitä nyt saakaan odotella... Eli "Jaksaa, jaksaa" mullekin!

Niin, kello on kohta kolme yöllä ja unesta ei tietoakaan. Viime yönä taisin nukkua ruhtinaalliset 5 tuntia! Hieman jopa pelottaa tuo aamuinen lääkärin reissu. Jos uni ei tule ennen aamu seiskaa niin sitten on pakko könytä vain ylös sängystä ja lopettaa tämä "väkisin makaaminen". Parit kerrat on käynyt niin, että kello on ollut aamulla soimassa ja olen saanut unen päästä kiinni paria tuntia ennen kellon soittoa. Uni on ollut ilmeisesti niin sikeää sen parin tunnin nukkumisen jälkeen että en yksinkertaisesti ole herännyt kellon soittoon tai sitten olen koomaillut kellot hiljaiseksi ja jatkanut unia. Selkeämpää saattaisi vain valvoa aamuun asti niin ei tarvitse jännittää enää muuta kuin lyhyttä ajomatkaa terveyskeskukseen.

Voi, kun edes muistaisi että minkälaista on herätä aamulla oikeasti pirteänä...

Jos tähän tulisi kohta muutosta.

Sitä odotellessa: Jaksaa, jaksaa!!

Kipu, väsymys ja unettomuus

Taas on menty kuukausitolkulla huonoilla unilla. Valveillaolo on sumuista hortoilua kipujen kanssa ja useinmiten sumuisuutta lisää vahvat kipulääkkeet.

Eipä ole kovinkaan tavatonta, että tulee kaatuilemisia kotioloissa kun jalasta on voimat kadonneet ja siihen lisätään über väsymys ja pari kolme tramalia. Saattaa meinaan lähteä jalat alta vaikka matkalla keittiöstä vessaan. Matkaa on vielä vaikeuttamassa pitkä vasemmalle suuntautunut mutkaosuus joka on pari kertaa mennyt pitkäksi. Onneksi vaatenaulakko ja kenkärojo on ollut pehmustamassa rymistelyä.

Eli ei ole hirveästi asiaa ulkomaailmaan. Ulkoilut ovat olleet maksimissaan 200-300 metrin kävely lähikauppaan ja tuonkin matkan kävely on todellista tuskaa. Normisti ulkoilut hoidan kävelemällä ovelta autolle ja autolta ovelle. Siinä ei ehdi paljoa saada verta liikkeelle lihaksissa.

Alaselkä on kipeä, välillä tuo persvaon yläpuolella oleva luu-klunssi on niin kipeä etten pysty selällään makoilemaan ollenkaan, enkä kyllä kyljelläänkään... Vasemmalle pakaralle ei saa laittaa paljoa painetta kun lihakset alkavat kipuilemaan aika pahasti. Reiden ulko-osa on ihan helvetin kipeä ja lihakset ovat aika hyvin sieltä surkastuneet. Vatsallaan makaaminen lattialla ei luonnistu kun reiteen tulee painetta ja kipua. Säären ulko-osa myös kipeä, lihakset hävinneet ja kosketukselle arka. Jalkapöytä on kipeä ulkoreunasta, pienenkin kävelyn jälkeen tuntuu kuin "luihin" alkaisi sattumaan. Ja tuo nimetön varvas on välillä niin kipeä että tuntuu että se räjähtää. Virtsaamisen kanssa on ongelmia. Ensin alkoivat virtsankarkailut joulukuussa ja nyt on jatkuva kusihätä mutta pönttöön saan aikaiseksi pienellä paineella pikku lirut kunhan olen saanut jäkittää minuutin-pari ihmetellen että tuleeko sitä vai ei... ja kohta on taas uusi "hätä". Ja alavatsassa on jatkuva paineen tunne ja lievä jomotus.

Mutta mitäs tässä. Kolmatta viikkoa odotellaan kirjettä terveyskeskukseen ortopedin vastaanotolle. Vittuakos tässä ootellessa.

Väsyneenä kaikkeen mahdolliseen, näköjään jopa nukkumiseen, voi tehdä vaikka mitä!

Voi vaikka:

• Selata kerran 15 minuuttiin facebookin
• Selata kerran 15 minuuttiin uutisotsikot
• Tarkistaa kerran 15 minuuttiin että mitä sieltä töllöstä tulikaan
• Soittaa kavereille
• Katsella leffoja ja sarjoja
• Syödä

Ja kaikkea tätä täytyy tehdä koska pää on niin laho että se minkä katson/tarkistan nyt, on tod näk unohtunut 15 minuutin päästä! Myös kavereille on mukava kertoa samoja asioita pari kertaa päivässä. No kun tuntuu ettei uuttakaan kerrottavaa mistään ole...

Ja onhan tässä hyvääkin! Voin katsella samoja leffoja ja sarjoja uudelleen kun en kuitenkaan muista kunnolla että mitä missäkin on tapahtunut! Pärjää kato pienellä leffa/sarjavarastolla!

Musiikin kuuntelu on ollut aivan turhaa kun keskittyminen on nollassa. No on kyllä aika pirun vaikea löytää mielenkiintoista katseltavaa töllöstä tai netistä. Vaikka ajatusta ei ole niin se tuntuu silti harhailevan aika rajusti. Monesti kesken leffan on pitänyt surffata netissä tarkistelemassa jotain turhaa nippelitietoa mikä on vain pulpahtanut päähän.

Vituiksi taas menee, mutta tätähän tämä on. Niin tuli mentyä kaksi vuorokautta putkeen muutamalla hassulla nukutulla tunnilla tuossa aikaisemmin, mutta viime yölle väsymys flippasi ilmeisesti yli ja simahdin illalla sänkyyni ja nukuin 11 tuntia! Ja ilman lääkkeitä!

Nyt tilanne onkin taas normalisoitunut ja ysin-kasin aikaan illalla kömmin sänkyyn särkylääkkeitä syömään ja nyt klo 5:22 aamulla alkaa tulemaan mieleen että pitäisikö mennä vaan keittämään ne "aamukahvit". Heittää niin sanotusti pyyhe kehään ja aloittaa se ns aamurutiini vaikka yörutiini onkin terminä ollut taas aika hakusessa.

Jos sitä saisi vaikka sohvalla pienet unet vedettyä aamu-tv:n lähetystä katsellessa. Sitten jaksaisi taas unohdella asioita ja hortoilla ympäri kämppää.

Huokaus...