Tänään vaihdettiin salilla muutamat sanat vanhemman naishenkilön kanssa asiasta. Hän sanoi, että vaikka kuinka raskasta duunia hän kotona tekeekin, salilla treenaaminen tekee todella hyvää kun liikkeet saa keskitettyä tiettyihin kohtiin vartalossa. Loistava kuulla tuollaista, etenkin reippaalta ja toimeliaalta vanhemmalta naiselta! Hänestä ja hänen asenteestaan saisi moni ottaa mallia!
Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut sanottavan, että "Mulla ei tarvi käydä salilla koska mulla on niin raskas duuni". Paras läppä minkä olen kuullut oli että "Ei mulla tarvi käydä illalla missään kuntoilemassa kun joka päivä kävelen lounastauolla ruokalaan syömään".
Työelämässä ollessani tein fyysisesti raskasta työtä, mutta pyrin silti käymään punttiksella säännöllisesti. Ja moni ihmettelikin, että kuinka jaksan työpäivän päätteeksi mennä vielä salille rehkimään.
Omalta osaltani voin sanoa, että työ enemmänkin kuluttaa kuin kehittää. Kestävyyttä toki voi kehittääkin, mutta tuskin voimaominaisuuksia, jos työjuttuja ei tee ajatuksen kanssa treenihommat mielessä. Esimerkiksi varastomyyjän hommissa tuli kannettua ja nosteltua paljon rakennustarvikkeita, puutavaraa, betonisäkkejä ym. Joskus duunikavereiden kanssa jumppailtiin betonisäkkien kanssa ja kilpailtiin, että kuinka monta säkkiä kerrallaan kukakin saa kannettua varaston perukoilta ulos trukkilavan päälle. Tällaisen työn voisin laskea jo kehitystä tuottavaksi jos tämän tyyppistä jumppailua pääsee tekemään säännöllisesti. Mutta kukapa jaksaa alkaa kisailemaan päivästä toiseen. Työ on kuitenkin monille se pakollinen juttu joka hoidetaan mahdollisimman iisisti. 8 tuntia kelloon tuijottelua, kärvistelyä ja töiden väistelyä. :) Vapaa-ajalla sitten tehdään jotain jos huvittaa. Moni valitsee illanviettopaikakseen sohvan ja jääkaapin välillä kävelyn. Töissä "rehkitään" ja kotona kerätään virtaa seuraavaa työpäivää varten.
Nämä illat sohvalla makaavat henkilöt joko eivät tiedä kuinka paljon lisävirtaa salitreenaaminen sekä muut urheiluharrastukset tuovat elämään. Tai sitten he tietävät kuinka hyvää liikunta tekisi, mutta sohvan vetovoima on liian suuri.
Oli työ sitten istumista, seisomista, jalkaisin liikkumista paikasta toiseen tai hyvinki fyysisesti liikkuvaa... Ei vapaa-aikana tehty treeni voi tehdä muuta kuin hyvää! Työpäivän aikana kerätyt rasitukset ja jännitykset laukeaa ja tätä kautta myös mieli piristyy.
Vaikka työn tekeminen saattaa tuntua raskaalta ja esim salille, lenkille, fillaroimaan, sulkapalloa hakkaamaan lähteminen on jo ajatuksena mahdotonta. Liikkuminen yksinkertaisesti tekee kropalle ja mielelle todella hyvää. Liikkumalla ajatukset saa muualle ja kunto kasvaa. Hyvin nopeasti voi huomata, että ne työn raskaat hommat alkavat kulkea entistä helpommin ja kuinka työpäivän jälkeen sohvalla makaaminen saatta tuntua tylsältä kun energiaa täytyisi päästä purkamaan vaikka lenkkipolulle.
Sekin tuli huomattua että 8 tunnin työpäivä ei ole mikään tuulesta tempastu juttu. Selkeästi huomasi eron 8 ja vaikka 10-tuntisen työpäivän välillä. 10 tunnin työpäivän jälkeen salilla käyminen oli enemmänkin turhauttavaa. Veto oli poissa ja treeni oli enemmänkin itsensä kiusaamista. Kun taas 8 tuntisen jälkeen paukkuja löytyi selkeästi enemmän.
Minä olen ottanut treenihommat työkseni, kun "oikeisiin" töihin en kykene työtapaturmassa saamien vammojen takia. Tätä "treenityötä" jatkan niin kauan kuin minussa henki pihisee. Jos hyvin käy, olen vielä jonakin päivänä kykeneväinen "oikeisiin töihin". Tuntuu vain, että selkäni vaatisi lisätutkimuksia, koska juuri selän osalta olen ollut jatkuvassa hitaasti alaspäin viettävässä alamäessä.
Nyt vuorossa on lounastauko ja lepäilyä! Eli sohvaa ja jääkaapilla vierailua! Eli juuri sitä pahaa josta juuri paasasin! :)
